Titaania reppuun ja rinkkaan
Titaaniset kattilat, kupit, kahvipannut, perkolaattorit ja ruokailuvälineet ovat viime vuosina yleistyneet retkeilijöiden varusteissa. Erityisesti kevytretkeilyssä titaani kiinnostaa keveytensä vuoksi, mutta materiaalin vahvuudet eivät rajoitu pelkkiin grammoihin.
Titaani mahdollistaa hyvin ohuet rakenteet, jolloin käyttöastian paino saadaan pieneksi ilman että astia tuntuu käytössä poikkeuksellisen hennolta. Lopputuloksena voi olla käyttöastia, joka kulkee kevyesti mukana mutta tuntuu silti käytössä jämäkältä.
Valikoimassamme on titaanituotteita esimerkiksi TOAKSilta, Keith Titaniumilta, MAXIlta, EVERNEWlta ja Origin Outdoorsilta.
Mikä titaanissa kiinnostaa?
Titaanin suosio retkeilyssä perustuu pitkälti siihen, että siitä voidaan valmistaa hyvin kevyitä mutta silti käytössä jämäkiltä tuntuvia astioita.
Pelkkä materiaalin paino ei kuitenkaan kerro kaikkea. Lopulliseen käyttöpainoon vaikuttavat myös rakenteen muoto, seinämävahvuus ja käyttötarkoitus.
Vertailun vuoksi materiaalien ominaispainot ovat suunnilleen:
Teräs ~7850 kg/m³
Titaani ~4500 kg/m³
Alumiini ~2700 kg/m³
Vaikka titaani on alumiinia raskaampaa, retkiastioissa se voidaan usein valmistaa hyvin ohuesta materiaalista. Siksi lopullinen käyttöastia voi olla yllättävän kevyt.
Titaani on myös hyvin korroosionkestävä materiaali. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei retkikattilaa tarvitse kuivata kiireellä eikä pitkä säilytys kosteassa yleensä aiheuta ruostumista.
Titaani on myös elintarvikekäyttöön hyvin vakiintunut materiaali eikä tavallinen ruoanlaitto tai kuumentaminen muuta sen käyttöominaisuuksia.
Titaani käyttäytyy eri tavalla kuin moni odottaa
Titaanin yksi erikoisuus retkikäytössä on se, että lämpö käyttäytyy siinä hieman eri tavalla kuin esimerkiksi alumiinissa. Titaani johtaa lämpöä selvästi alumiinia heikommin.
Vertailun vuoksi lämmönjohtavuudet ovat suuruusluokaltaan:
- Alumiini ~235 W/mK
- Teräs ~20–50 W/mK
- Titaani ~22 W/mK
Käytännössä tämä näkyy ennen kaikkea siinä, että lämpö ei leviä kattilaan yhtä tasaisesti. Paikallisia kuumia kohtia voi syntyä helpommin kuin esimerkiksi alumiiniastiassa.
Veden keittämisessä tällä on yleensä melko pieni merkitys, mutta paistamisessa ero alkaa näkyä selvemmin.
Käytännössä tämän vuoksi titaani sopii usein erityisen hyvin:
- veden keittämisessä
- kahvin valmistuksessa
- pussiruokien kanssa
- yksinkertaisessa retkiruoan lämmittämisessä
Titaanin hitaammasta lämmön siirtymisestä voi olla myös pieni käytännön hyöty. Esimerkiksi mukin reunat eivät aina kuumene yhtä nopeasti kuin hyvin lämpöä johtavissa materiaaleissa.
Koska monet titaaniastiat ovat hyvin ohutseinäisiä, niitä ei kuitenkaan kannata kuumentaa pitkään täysin tyhjänä.
Mitä kannattaa – ja mitä ei – valmistaa titaanikattilalla tai paistinpannulla?
Titaaniastiat toimivat erityisen hyvin veden keittämisessä sekä yksinkertaisessa retkiruoan valmistuksessa. Monet titaanikattilat ovat ohutseinäisiä, mikä auttaa pitämään kokonaispainon pienenä. Veden keittämisessä ne toimivat yleensä erittäin hyvin.
Titaani ei kuitenkaan käyttäydy paistettaessa samalla tavalla kuin hyvin lämpöä johtavat materiaalit. Koska lämpö ei leviä kattilaan tai pannuun yhtä tasaisesti, pohjaan voi syntyä kuumia kohtia.
Käytännössä tämä näkyy erityisesti silloin, kun valmistetaan lämpötilaherkkiä ruokia.
Toimii erityisen hyvin
✓ veden keittäminen
✓ kahvi ja tee
✓ pussiruoat
✓ kuivaruokien ennallistaminen
✓ yksinkertainen ruoan lämmitys
Vähemmän ihanteellinen
– munat
– letut
– pitkä hauduttaminen
– tarkkaa lämpötilansäätöä vaativa paistaminen
Titaaniastioita ei yleensä myöskään ole tarkoitettu käytettäväksi retkiuunina tai haudattavaksi hiillokseen, ellei valmistaja erikseen ilmoita tuotteen soveltuvan siihen.
Titaani vaihtaa väriä kuumentuessaan
Ensimmäisillä käyttökerroilla titaaninen kattila, muki tai kahvipannu voi saada sinertäviä, kullan sävyisiä tai kirjavia värimuutoksia. Tämä on täysin normaalia.
Väri syntyy titaanin pintaan muodostuvasta erittäin ohuesta oksidikerroksesta kuumennuksen seurauksena. Kyse ei ole kulumisesta eikä se vaikuta astian käyttöikään, turvallisuuteen tai toimintaan.
Moni pitkään titaanituotteita käyttänyt pitää värjäytynyttä pintaa enemmän käytön jälkenä kuin haittana, vähän samaan tapaan kuin hyvin käytetyn valurautapannun patinaa.
Entä noki – kuumeneeko tumma kattila paremmin?
Kattilan pinnan väri vaikuttaa hieman siihen, miten tehokkaasti se vastaanottaa lämpösäteilyä. Tumma pinta absorboi lämpöä vaaleaa pintaa tehokkaammin.
Käytännössä ero näkyy retkikäytössä melko vähän, mutta esimerkiksi TOAKSin omissa testeissä tummentunut tai käytössä patinoitunut pohja on ollut hieman tehokkaampi kuin täysin uusi kiiltävä pinta.
Paksusta nokikerroksesta ei kuitenkaan yleensä ole hyötyä – jossain vaiheessa noki alkaa toimia enemmän eristeenä kuin lämmön siirtäjänä.
Kenelle titaaniastiat sopivat parhaiten?
Titaaniastiat sopivat käytännössä monenlaiseen retkeilyyn, mutta niiden vahvuudet korostuvat erityisesti silloin, kun painolla, pakkauskoolla tai pitkäikäisyydellä on merkitystä.
Kevytretkeilyssä titaani on suosittu valinta, koska pienetkin säästöt keittovarusteiden painossa alkavat pitkällä matkalla kertautua. Samasta syystä titaani toimii hyvin myös pyörävaelluksella, melonnassa ja muussa retkeilyssä, jossa varusteilta arvostetaan keveyttä ja huolettomuutta.
Materiaali ei juuri vaadi huoltoa eikä tavallinen retkikäyttö yleensä jätä siihen muuta kuin käytön jälkiä.
Titaani ei kuitenkaan ole automaattisesti paras valinta kaikille. Jos retkikeittiössä painottuu paljon paistaminen, hauduttaminen tai monipuolisempi ruoanlaitto, alumiininen (pinnoitettu) tai paksupohjaisempi keittoastia voi olla käytännössä mukavampi käyttää.
Jos taas retkikeittiö rakentuu pääosin veden keittämisen ympärille – esimerkiksi kahville, puurolle, kuivaruoille tai pussiruoille – titaani on usein erittäin toimiva ratkaisu.
Hyvä retkiastia on lopulta se, joka sopii omaan tapaan liikkua, valmistaa ruokaa ja kantaa varusteita.